Kirittäjä söpönä:

Träp nauttii talvipäivästä ja Mariannen lapasesta:

Kävin töiden jälkeen kiertämässä koirien kanssa Haunisten altaan. Oli ihanan aurinkoinan ilma ja lunta oli joka puolella. Ensin metsään ajellessa ohitin kaksi naista ja rotweilereineen. En meinennut päästä autolla ohi, kun molempien koirat hyppivät tielle ja näyttivät muutenkin kovin vaikeasti hallittavilta. Jäin miettimään millaista elämä on kivitalon kokoisen koiran kanssa, jolle auton ohitus maantiellä on jo haaste. Samainen nelikko tuli minua myös myöhemmin vastaan metsässä ja jo hyvissä ajoin näin kun naiset keräsivät koiriaan tiukemmin hihnaan ja yrittivät syöttää nameja ja väistivät pitkälle metsän puolelle meitä karkuun. Varmaan hurjan rentouttavaa ja iloista lenkkeillä tuollaisten koirien kanssa.

Lenkin jälkeen tein Vukin kanssa seuraamista. Aloitin kentän laidalla seisoskelulla ja otin kaikki siirtymisetkin paikasta toiseen seuruuttamalla, mikä toimi hyvin. Ensin oli taas vaikea saada kiinni omista kriteereistä, mutta selvitettyäni asian itselleni seuraaminen sujui ihan leikiten. Vein välissä Vukin autoon, hain kapulan ja kävin viemässä kaksi lelua kentän laidelle eteenlähetystä varten.  Tein kaikki noudot (hyppy 70cm) jotka menivät moitteettomasti, tosin hyppynoudossa taisi pyörittää kapulaa suussa. Noutojen jälkeen kävimme sitten eteenmenon kimppuun. Ja yllätys yllätys, Vuk olikin aikas hyvä. Se kyllä edisti hieman, mutta todella minimaalisesti verrattuna viime treeneihin tai viime kesän suorituksiin. Päätin kuitenkin pitää nollalinjan ja siinä meni kyllä hetki että saatiin kolme onnistunutta lähetystä. Ensimmäisen ja viimeisen lähetyksen päästin lelulle ja keskimmimmäisellä lähetyksellä huusin sen maahan, minkä Vuk teki ihan loistavasti. Kävelin sen luokse ja palkkasin leikkimällä. Sitten loppuun pientä riehumista palkaksi.

Sitten Mr J, joka olikin sitten hetsannut itsensä niin kuumaksi autossa, ettei kyennyt tekemään aikomaani idaria ollenkaan...piippasi ja tarjosi vain istumista. Mietin hetken mitä tehdä ja kaivoin sitten nakit taskusta rupesin ottamaan kaukoja melko läheltä, heitellen nakkeja palkaksi, hiljalleen matkaa pidentämällä. Teki täsmällisesti, välillä piti muistuttaa peruuttamisesta pprr-käskyllä, muuten loistava.

Tämän nollauksen jälkeen Jösta pelittikin sitten loistavasti.  Idari meni tosi hyvin. Seuraaminen nameilla myös hyvää. Vasemmalle kääntymisissä sanon nykyään -tässä-, jolloin tekee oikein tiiviin ja kauniin käännöksen...pitää vaan jossain vaiheessa häivyttää tuo käsky pois, käännös itsessään on täydellinen. Ruutu kaikilta osin täydellisesti. Kerran suorapalkalle ja kerran kokonaan kisamaisesti. Lopuksi luoksetuloja takalelulla, jotka myös tosi hyviä. Mitä sitä enää voisi toivoa?...täydellisen paikalla istumisen.

Nyt alan taas hiljalleen ottamaan tunnarin mukaan treenikuvioon, joten lopuksi molemmat koirat etsivät kaksi lumeen piilotettua tunnarikapulaa. Molemmat tekivät pitkään ja hartaasti töitä, mutta lopulta se oma löytyi. Vukilla vielä extrahäiriönä 10m päässä idioottina haukkuva sakemannin pentu...vähän kyllä ahdisti. Miksiköhän mun molemmilla koirilla on löysä ote kapulasta ja se myös putoilee usein luovutuksessa???

Nyt on treenattu pari aksatreeniä edellisen flärpätys treenin jälkeen ja nyt mulla on sitten ylikuuliainen koira, joka ei anna enää mitään mun virheitä anteeksi.  Kulkee hitaasti ja on varovainen. No tämäkös on mua siepannut...mutta tänään sitten vihdoin "pienellä avustuksella" ymmärsin, että nyt kun se koira tottelee mun jokaista liikettä, mun pitää ruveta uudelleen opettamaan sitä siihen mitä siltä haluan.

Eli nyt tehdään vain lyhyitä pätkiä ja palkataan kun lukee mun ohjausta kunnolla ja on kuulolla. Eli jos vedän Jöstan itse pois hypyltä, mun pitää se palkata, koska se on silloin mua kuunnellut oikein.  Projektinimi: Jöstan uusi sisäänajo.

Jos asennoidun kouluttamaan koiraa, enkä siis harjoittele omaa ohjaamista, niin pystyn pitämään myös oman mielen positiivisena. Vaikea osuus on opetella ohjaamaan tarkasti, koska sellaista ei Jöstan ja mun aksaan ole kuulunut ikinä...

Lukka 6kk:

Ja Senna:

Torstaina lenkillä otin koirien kanssa pikatreenit yhdessä tienristeyksessä. Vukkilainen otti kaukokäskyjä, jotka toimivat kuin kello. Toki se siirtyy aina sen oman 10-15cm eteenpäin, mutta sillä ei meidän tavoitteissa ole merkitystä. Ja sitten oli päättänyt ottaa palauttavaa ja runsaspalkkaista seuraamista ketjukaulaimessa. Ja kuten oletinkin edellisen eteenlähetystreenin jälkeen, niin vaikeaa oli. Se Vukkilainen kunon on vielä niin ohjaajakestävä ja kiihkeä, että sitä pitää ihan oikesti nappasta siitä kaulaimesta, eikä pelkkä pelottelu riitä. Jokunen hetki siinä siten pyörittiin, mutta uskoihan se sitten, että mullakin voi olla vaatimuksia ja pääsin myös palkkailemaan sitä upeasta seuraaamisesta.

Jösta aloitti myös kaukoilla...jotka oli sitten niin vaikeita, että piti laittaa se välillä jäähylle ja näyttää Vukin kanssa mitä kaukokäskyissä tehdään. No jäähyt toimiin aina hyvin J:llä ja sen jälkeen kaukot oli sikamakeat. Lopuksi otettiin pelkkää makuulta peruuttamista, koska seisomaannousu tekniikka on hiukan vääristynyt. Sitten otin luoksetuloja eteen, jossa Jösta sukelsi täydestä vauhdista aina mun pitkän untuvatakin helman alle, eikä siis saanut katsekontaktia...vähän huono treenitakiksi. Muuten meni eteenistumiset oikein turvallisesti ja Jösta osasi jo hake leuan alla olevaa leluakin.

Lopuksi J teki vielä idaria, joka oli TÄYDELLINEN. Juteltuani meidän idari ongelmasta Elinan ja Lentsun kanssa ja yhdistettyäni molempien neuvot, Jösta on kaikilla treenikerroilla tehnyt yhteensä vain yhden asentovirheen ja muuten koko liike on mennyt aina oikein. Tällä kertaa uskalsin olla jopa kehumatta, mutta korvasin ne ruhtinaallisella palkalla kierroksen kävelyn jälkeen. Miten mun luupää-agility-Jösta voikin olla niin hieno tokokoirana?

Maanantaina tein koirien kanssa tokoa meidän lähipellolla. Jösta otti ohjattu pallon heittelyillä ja kokonaista ruutua. Lisäksi tehtiin seuraamista ja jokunen luoksetulo suoraan eteen...nämä oli edelleenkin aika vaarallisia. Tekee täydellisesti, jos autan käsillä, mutta yritän nyt saada tekemään suoran asennon lelu leuan alla. Sitten Jösta joutui kurinpalautukseen, kun ei enää malttanut pysyä kentän laidalla odottamassa vuoroaan edes käskystä. Sille ei näemmä voi antaa mitään myönnytyksiä...

Vuk teki ensin seuraamista ketjukaulaimessa ja lopuksi oli tarkoituksena ottaa pari eteenlähetystä. Hetsasin sen lelulle ja tein viritykset. Sitten seurattiinkin noin puoli tuntia ees taas, välillä oli hyviä pätkiä, mutta aina 15 askeleen kohdalla lähti röyhkeästi edistämään, josta sitten käännös ja pakote. Vuk teki yhä uudestaan ja uudestaan sen 15 askelta korrektia seuraamista, mutta ei yhtään enempää. Hieman alkoi omat hermot kiristyä ja Jöstaakin jännitti katsomossa meidän treenien eteneminen, mutta lopulta sain kaksi onnistumista ja lopetin treenit äkkiä siihen.

Viikonloppuna Jöstalla kolme rataa ja Vukkilaisella kaksi. Mun ratoja Jöstan kanssa en jaksa enää analysoida. Jöstan agilitykisojen ja treenien osalta palataan asiaan kun jotain uuttaa kerrottavaa mahdollisesti joskus tulee.

Vukkilainen sai viikonlopun saldoksi hyllyn ja 15p. Ennen ensimmäistä rataa halusin antaa Vukin testailla mattoa rauhassa ja otin jonkun verran verryttelyesteitä ja hilluin hallissa pitkään ennen omaa suoritusvuoroa. Kun Vukin silmät pyörivät  hedelmäpelinä tajusin mokanneeni tulevan radan. Ja niinhän siinä sitten kävikin, ettei Vuk enää pysynyt järjissään radalla ja keppien suorittamiseksi loppuun asti tarvittiin aika monta ottoa. Hylly.

Seuraavalle radalle toin Vukin suoraan ulkoa ja meno olikin paljon mukavampaa. Mun ohjausmokien takia saatiin kuitenkin kaksi kieltoa hypyiltä. Olin vaan liian hidas ja oletin Vukin lukevan rataa paremmin. Ja sitten kepeillä taas viimeinen väli unohtui, mutta tällä kertaa taisin itse olla enemmän syyllinen tuohon mokaan. 15p.

Vielä ei ole ontumista ollut havaittavissa, vain hieman jäykkää kävelyä. Mutta tietysti Vuk on verrytelty ja jäähdytelty extra hyvin. Venytelty, kääritty Back on Trackeihin ja vitamiinit + magnesiumit on muistettu. Huippu-urheilija tarvitsee ensiluokkaisen hoidon pystyäkseen kovatasoisiin suorituksiin (HYL ja 15p.) ;-).

Nyt olen parin päivän ajan treenannut Vukin seuraamista uusien vinkkien avulla ja hienosti se on pysynyt omassa paikassaan. Yritän ottaa seuraamista joka päivä, niin saadaan kilometrejä alle. Eilen oli jo hiukan pimeää ja kovin liukastakin, kun treenasin lentokentän metsän parkkiksella ja oli kovin vaikea nähdä tarkasti ja pitää kriteereistä tiukasti kiinni, mutta aika kivasti Vuk piti paikkansa. 

Niin ja kontaktikin säilyi koko ajan, vaikka Jösta leikkikin tuomaria (Lue: Aino Juhantalo-Kakkoa) ja hiihti silmä kovana meidän vieressä koko treenin. Häiriö on tervetullutta ja Jösta on jotenkin niin söpö, kun se  ottaa seuraamisen niin tosissaan ja kuumenee siitä, etten viitsi komentaa sitä pois. Jösta aina vähät välittää, kun Vuk tekee luoksetuloa, ruutua tai jotain muita vauhtiliikkeitä ja makoilee vaan rauhassa kentän laidalla. Mutta seuraa-käskystä se on heti kärppänä paikalla.

Lopuksi Vuk otti kaukojen i-s ja m-s vaihtoja useammalla toistolla lelu takana ja parin kerran harjoitukset ovat alkaneet jo näkyä ja ne etutassut (miten vanhanaikaista) pysyvät jo melkein liikkumattomina.

Jösta taas teki hiukan seuraamista, jossa kokeilin edellisenä päivänä samaa pakoteharjoittelua kuin Vukille, mutta siinä kävi hyvin odotetusti ja Jösta kuumeni aika kovasti...vaikka siis siirsikin paikkaansa taaksepäin. En kuitenkaan halua nostaa sen virettä seuraamisessa enää yhtään. Jöstalla on jo nyt hyvin intensiivinen tyyli ja sen hermot eivät kestä enää korkeammassa vietissä työskentelyä ja se alkaa helposti huutamaan liikkeelle lähdettäessä ja kahden askeleen siirtymisissä. Namit toimivat sillä paremmin/helpommin, joten Jösta jatkaa edelleen nameilla.

Treenien paras osuus oli Jöstan idari, jossa palat viimeinkin loksahtivat takaisin paikoilleen Lentsun ja Elinan kanssa käytyjen pohdintojen jälkeen. Otin useamman toiston välillä palkaten ja jokainen asento osui nappiin, YES! Eli Jöstalle liike aina kaaviona ja jokaista asentoa kehutaan, jotta J tietää tehneensä oikein ja voi suorittaa seuraavan asennon. Selkeästi J on jäänyt junttaamaan yhtä ja samaa asentoa epävarmuuden takia.  Seiso viritetään ja käsky annetaan koiraan katsomatta ja istumisessa katsekontakti. Jösta on ehkä koira joka ei kykene kisaamaan tokossa ja pk-lajeissa samaan aikaan, mutta eipä se ollut suunnitelmissakaan.

Ja lopuksi molemmat koirat ottivat luoksetulon. Ensin Vuk ja sitten Jösta, jonka otin ensimmäistä kertaa pitkältältä matkalta suoraan eteen, totutun sivulletulon sijasta. No se tuli niin suoraan ja lujaa, että MUN OLI PAKKO HYPÄTÄ POIS ALTA! Ensimmäinen kerta tämäkin, mutta ihmiset jotka Jöstan kanssa ovat joskus lenkkeilleet ymmärtävät, että sen spurttien kanssa voi oikeasti olla leikki kaukana ;-). Ensi kerraksi vuokraan sellaisen pikkujouluista tutun sumopainijan puvun, niin voidaan ottaa luoksetulo loppuun asti :-).

Tätä seminaaria on meillä odotettu jo syksystä asti ja olen säästänyt meidän ongelmia luottavaisin mielin. Eli Vukin edistävä seuraaminen kisatilanteessa ja erityisesti eteenlähetyksessä, jossa se hiihtää metrin mun edellä. Ja sitten se ikuinen murheen aihe metrinen hyppy.

Seuraamisessa Mia ei pitänyt eteenlähetyksen osuutta merkitsevänä tekijänä ongelmalle, vaan mun epämääräisiä kriteerejä seuraamisen paikasta...mikä on kyllä varsin totta. Ongelmaa lähdettiin työstämään pakotteilla, koska Vukille ne sopivat ja se on kuitenmin jo aika vanha (hui) ja hommansa osaava koira. Eli joka kerta kun lähtee edistämään, otan tiukan käännösen vasempaa ja pysähdyn. Tähän ilmeisesti voin käyttää myös täyskäännöstä tai täyttä ympyrää, jolloin matka jatkuisi taas samaan suuntaan. pysähdyttäessä, jos Vukin paikka on liian edessä, korjaan sen ketjukaulaimella annetulla pakotteella ja prrr-käskyllä taaksepäin.  Tarkoitus olisi seurauttaa pitkiä suoria ja jatkaa siis aina samaan suuntaan. Korjaamisen jälkeen Vukilta on vaadittava aina edellistä virhettä edeltänyttä matkaa selkeästi pidempi matka ennen palkkaamista tai kehumista, koska sen on oikeasti tehtävä töitä ja yritettävä pysyä oikeassa paikassa. Tässä kohtaa myönnän tosiaan palkanneenni sitä aina kovin nopeasti, enkä ole osannut vaatia tarpeeksi, jolloin tilanne ei ole edistynyt mihinkään. Sama pieni pakote ilman käännöstä annetaan, jos kontakti häviää seuraamisessa.

Itse olen kuitenkin huolissani siitä, miten Vuk yhdistää tiukat kriteerit kaulaimessa seuraamiseen ja kisatilanteessa mulla ei taaskaan ole välineitä puuttu edistämiseen. Mia oli sitä mieltä, ettei ongelmaa enää tule, jos pidän kriteerit tiukkana ja siirrän kisaamista kesään. Tällöin Vukin ei enää pitäisi (?) yrittää laistaa oikeasta paikasta. janita kuitenkin ehdotti jonkinlaisen varoitussanan liittämistä korjaavaan kääntymiseen, mikä on varmasti hyvä idea kokeneemman koiran kohdalla, koska varoitussanan voi antaa myös kisatilanteessa. Lentsu taas ehdotti eri seuraamiskäskyn liittämistä eteenlähetykseen, jolloin eteenlähetys ei pilaisi kaikkea seuraamista, vaan ongelma kavenisi vain yhteen liikkeeseen. No kaikkien näiden neuvojen yhdistäminen on aika helppo juttu ja yrittämisen arvoista...mutta se tulee tuottamaan jonkun verran vaikeuksia ohjaajan omaan toiminnanohjaukseen, kun on niin monta uutta asiaan mitä pitää tehdä ja muistaa. Joka tapauksessa olen hurjan innoissani kaikista uusista työvälineistä ja usko 100 pisteen tottissuoritukseen on jälleen palannut.  Vukin tavoitteena on siis vaatimattomat 300 pistettä jäljen voittajaluokasta...vielä jonain päivänä :-).

Sitten siitä hypystä.... Mian vinkki ilmavan ja oikean tyylisen hypyn opettamiseksi oli ohuiden rimojen lisääminen noin 5cm päähän hypyn molemmin puolin, niin että apurimat ovat hieman hyppyä korkeammalla. Rimoiksi käyvät siis metsästä haetut pajunvitsat ym. Sitten vaan hypyttämään koiraa ja Vukin tapauksessa aloitetaan tietysti hieman matalammalta. Jos koira pudottaa ohuen riman kapula/palkka otetaan pois ja koira joutuu hyppäämään uudelleen. Näin koira oppii tekemään varsinaista hyppyä laajemman kaaren, eikä kosketuksia ja hengenvaarallisia kuperkeikkoja enää tule. Mia myös havainnoillisti harjoituksen vaikutuksen näyttämällä Helgen upean ilmavan hyppytyylin viedolta jakertomalla, että aikaisemmin koira kolautteli esteeseen lähes poikkeuksetta. No sitten lentsu vielä vinkkasi, että voisin aloittaa metrisen hypyttämisen pahvisella hypyllä, jolloin osuminen ei olisi niin vaarallista. Joten taas vaan yhdistämään Mian, Lentsun ja Vapun antamat treenivinkit... Tässä kohtaa itsevarmuus ei ihan yllä näkemään sitä 100 pisteen ihannetottista, mutta ainakaan ei tarvitse seistä sormi suussa ja miettiä mitä asialle tekisi. Se hyppy sitten tulee kuntoon tai ei tule. Yritetty ollaan ainakin.

Hyvä seminaari. Suurin anti oli ehdottomasti oman koiran kohdalla saadut vinkit ja Mian kertomukset oman koiransa koulutuksesta. Heidän kotisivuiltaan olen ammentanut uusia ajatuksia jo pitkään, joten videot olivat sinällään jo tuttuja, vaikkakin mielellään niitä katselee useaampaankin kertaan. Erilaiset kikkakolmoset ja niksit olivat tuttua kamaa, mutta pakotteiden käyttö on sellainen alue jota en todellakaan tunne, joten niitä oli valaisevaa nähdä ihan oikeaoppisesti käytettyinä...kerrankin!

Tänään päätin tokoilla hieman läheisellä pelolla ja voi miten hauskaa meillä ihan oikeasti olikaan.

Jösta otti ohjattua provosoivalla pallojen heittelyillä ja homma oli palautunut mieleen viime treenin jälkeen ja merkille meno sujui upeasti kaikista jumitushäiriöistä huolimatta. Okei, se ei malta häiriöiden kanssa mennä ihan luotisuoraan tasapainopisteeseen merkin taakse kuten pelkällä merkillä treenatessa, vaan jättää merkin kierron vähän vajaaksi. Ja lopussa sain hetsaamalla jopa pari täydellistä merkkiä, jopa pallohäiriöiden avulla, mutta kisoihin asti en tätä jaksa työstää. Sitten Jösta teki seuraamista nameilla, joka sopii sille hyvin. Eli kun painaa ja kääntyy mun eteen, en tee mitään, jolloin nopeasti tarjoaa itse irtonaisempaa paikkaa ja kääntää pään suoraan, jolloin aina kehun ja palkkaan namilla. Helppoa. Sitten Jösta teki ruutua merkin kautta, palkka valmiina ruudussa. Ruudun ongelma on tällä hetkellä se, etti Jösta ymmärrä jäädä seisomaan seis-käskystä, vaan sekunnin päästä yrittää tarjota uutta paikkaa. Tähän puutun tosi "operantisti" huutamalla EI! Eipä kuulosta fiksulta näin kirjoittettuna, mutta seis on kuitenkin käsky jota mun koirien pitäisi noudattaa. Eikä tähän ongelmaan auta ennakoiva kehuminen, koska Jösta odottaa vain sitä maahan käskyä. Kisoissa tätä ongelmaa taas ei ole ollenkaan, koska siellä Jösta menee aina suoraan maahan. Joka tapauksessa meillä oli kovin kivat treenit.

Vuk teki seuraamista...en tiedä miten edetä tämän kanssa, joten odotan viikonlopun seminaaria. Luoksetuloja lähtöpaikalle jätetyn lelun avulla. Nyt olen yhdistänyt pk-tottiksen ja tokon luoksetulot ja Vuk tulee molemmissa suoraan eteen. Vuk tietää kuitenkin kutsusta onko tulossa pysähdykset vai suora luoksetulo, mikä on ehdottoman tärkeää, koska pk-luoksetulon vauhdilla napakka pysähtyminen on Vukille tosi vaikea. Sitten Vuk taisi tehdä ruutua suoraan maahankäskyllä ja jokusen kaukon.

Keskiviikko aamutreenit alkoivat kurjasti, kun unohdin koti/auton avaimet kotiin. Naapurit eivät oleet kotona, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hilpaista nopeasti (40 min) hallille jalkaisin ja lainata puhelinta ja soittaa talonmies avaamaan ovi. Onneksi otin koirille edes remmit mukaan. Rataantutustuminen menikin mukavasti talonmiehelle soitellessa ja sitten pikaisesti Sessan autolla kotiin oven avausta odottamaan. No tulipahan ainakin verryteltyä itsensä ja koirat kunnolla ennen treeniä.

Radan alku oli serpentiiniä ja välistävetoa, joka ei ihan heti ottanut sujuakseen. Jos olisin treenannut yksin, olisin päätynyt potkimaan seiniä ja itkemään, mutta onneksi on kouluttaja joka tietää aina missä mättää. Välistävedot on olleet aina vaikeita ja olen yrittänyt kompensoida vaikeutta ottamalla sivuetäisyyttä esteeseen ja koiraan, jolloin ohjaaminen on muuttunut entistä hankalammaksi, koska Jösta ei tule kohti ohjaajaa. Kun teenkin päinvastoin ja liikun esteiden suuntaisesti ja jätän vain aivan pienen välin itseni ja esteen väliin, josta Jöstan olisi mentävä, Jösta muuttuukin todella pehmeäksi ja helpoksi ohjattavaksi. Pitää vain muistaa kääntää rintakehä pikaisesti vastakkaisenn suuntaan ja liikkua esteiden lähellä ja ongelmaa ei enää ole. Helppoa, kunhan muistan tämän!

Sitten vielä pikaiset omatoimiset aksat Vukin kanssa. Asettelin 60cm hyppyjä ja putken niin, että pystyin tekemään niillä erilaisia ohjauksia pienenä ratapätkänä. Takaaleikkaukset, valssit, haltuunotot, twistit ja vekkaukset kaikki meni oikein hienosti. Vuk kokosi nätisti haltuunotoissa ja hyppäsi suhteellisen kivasti oikeaan suuntaan. No twistissä hyppysuunta on kaikkea muuta kuin optimaalinen, mutta rima pysyy kuitenkin melko hyvin ylhäällä, vaikka olenkin näissä Vukin kanssa aina myöhässä. Ei ontumista treenin jälkeen, eikä edes illalla. Siistiä!

Tsau kolmipäiväiset liitelyt on takana.

Perjantaina Jöstalle kiva rata, mutta tuomarin mukaan kontaktivirhe A:n alastulolta ja yhteen hankalaan hyppyväliin ei Jöstan vauhti taittunut ja se hyppäsi rimaa päin. Kerran myös lähti vähän lapasesta, mutta palautui kyllä mukavasti kun sain taas ohjauksen päälle.

Lauantaina ensimmäinen rata oli jotain kamalaa. Jösta juoksi mun päälle, itse nukahdin kepeillä, enkä muistanut ohjata seuraavaa estettä. Jossain kohtaa kaikki hajosi ja päätin parhaimmaksi poistua koira sivulla pois radalta. Tokalla radalla otin tavoitteeksi hallittujen juoksukontaktien tekemisen A:lla, joka mentiin kahdesti. Rata oli haastava, mutta jatkuva murina piti Jöstan hyvin näpeissä ja meno tuntui kivalta. Sitten kuitenkin jäin murisemaan myös ennen puomin ylösmenoaja siitä sitten kielto. Kurjaa, koska rata oli muuten aika hieno ja A:n kontaktitkin loistavia. No hyvä mieli jäi kuitenkin. Lopulta sitten kolmannella radalla mokasin yhden tiukan kohdan ja jäin pahasti jälkeen koirasta, mikä kostautui lopulta yhden hypyn hutiloituna ohjauksena ja kieltona. Selkeästi jösta oli jo tässä vaiheessa hieman väsynyt, koska pysyi niin nätisti mokailuista huolimatta mun mukana, eikä lähtenyt soveltamaan omiaan. Tehtiin rata ehjänä loppuun, mistä olen kyllä iloinen.

Sunnuntaina olikin sitten ykkösluokkien ja Vukin vuoro. Tajuttuaan olevansa ihan ainoana koirana agilitykisoissa, ei spurttailusta ja ilohaukuista meinannut tulla loppua. Muuten Vuk on niin paljon Jöstaa helpompi, koska ensimmäisen radan jälkkeen se voi rauhassa odotella vuoroaan hallissa makoillen ja muiden suorituksia katsellen. Eikä sen hanskaamiseen ennen suoritusta tarvitse käyttää kaikkia voimiaan, vaan sille voi puhua ihan kuiskaamalla ehdotellen. Radat menivät Vukilta aika hienosti, mutta sen ohjaaminen onkin mahdollisimman yksinkertaista ja häiriötöntä. Ekalla radalla ohjasin huonosti A:n jälkeisen hypyn, jolle se ensin kielsi ja sitten vielä saatiin rima alas, mutta muuten ihan ehjä rata. Toiselta radalta myös yksi rima ja ylimääräinen pyörähdys esteen edessä, mutta ehjänä ratana maaliin asti. Vuk tuntui kulkevan ja hyppäävän taas huomattavasti paremmin hiekkapohjalla, kuin omassa hallissa. Ja illalla näytti olevan vain ihan pikkuisen jäykkää askellusta  oikean takajalan osalta, mutta ei varsinaista ontumista.

Kisasin Jöstalla Hyvinkäällä kaksi starttia. Ensimmäinen rata alkoi pitkäksi menneellä kaarteella ja liian tiukalla jaakotuksella, josta seurauksena hyppy väärään suuntaan. Muuten rata meni mukavasti, Jösta kuunteli ja kääntyi.

Toiselle radalle tulin sitten pahasti myöhässä. Olin vasta hallin pihalla, kun kuuluttivat jo Jöstaa lähtöön. Vaatteet pois koiralta itseltä lähtöpaikalle juostessa. Lähdössä huomasin olevani edelleen isot "kalossit" jalassa, mutta tyhmänä lähdin kaikesta huolimatta radalle höyrypäisen koiran kanssa. Puoli rataa meni, hyvin en itse mokannut mitään. Jöstan tullessa putkesta, en saattanut tarpeeksi seuraavalla hypylle, josta sitten kielto ja sen jälkeen koko homma meni pelleilyksi. Jösta on aikaisemmin toiminut hieman erikoisella tavalla ja on putken jälkeen aina hakenut itse seuraavan esteen minuun katsomatta. Nyt kun se on kuulolla, se tietysti kysyy minulta mihin mennään ja sitten tulee näitä odottamattomia kieltoja... Niin meidän ensimmäisen kisavuoden aikana, ei varmasti tullut yhtään kieltoa, koska Jöstahan otti joka ikisen esteen jonka näki. Tällä hetkellä meidän yleisin virhe on kielto. Näyttää ohjaajalla menevän hetki uuden kiltin Jöstan ohjauksen oppimisessa.

Viikonlopun oppi oli, että jos vaivaudut ajamaan kaksi tuntia Hyvinkäälle, koita sitten vaivautua myös keskittymään kisaamiseen sen verran, että olet ajoissa startissa. Tietysti Anjan kanssa lenkkeily ja rupattelukin voi ihan itsessään olla motiivi Hyvinkään reissulle...

Viikonloppuna meidän agilityteamiläiset (Elina, Niinu, Teemu, Marianne, Heidi, Katja, Anja ja minä) sovimme uudesta sponsorisopimuksesta ROYAL CANINin kanssa.  RC lähtee sposoroimaan perheiden koirien ruuat ja palautustuotteet ja sivussa saadaan myös treenivaatteita ja muuta treenikamaa näkyvyyden takaamiseksi. Itse olen lisäksi aivan innoissani tulevasta RCn tuotekoulutuksesta, koska koskaan ei voi saada liikaa tietoa koirien ruokinnasta, eri tuotteista, tankkauksesta, palautuksesta jne. Aivan mahtavaa!

Erityisen iloinen olen tästä sponsorisopimuksesta, koska en suostuisi tekemään yhteistyötä sellaisen firman kanssa, jota en oikeasti myös arvostaisi ja haluaisi käyttää. RC taitaa tosiaan olla ainut koiranruokamerkki jolla on valikoimassaan Vukille ja Jöstalle passeli energiaruoka, oikeat palautustuotteet ja laadukkaat ruuat myös tiineille nartuille ja pentujen kasvuiäksi. 

Sponsorisopimus koskee etupäässä tiimiläisten omia kisakoiria, mutta myös Saunajaakot ja Mariannen kasvatustyö liitettiin mukaan samaan sopimukseen. Eli tästä eteenpäin myös kaikki meillä syntyvät pentueet tulevat kasvamaan Royal Caninin voimalla, mistä olen hyvin hyvin iloinen.

Kävin sunnuntaina ihanan pitkän lenkin omien koirien kanssa kaarinassa ja sen jälkeen mentiin vielä Kupittaalle tokoilemaan. Yllätyin hieman itsekin tästä tokotreenistä, mutta kun suunnitelmat ensi kesälle on lyöty mökki- ja laivavarauksia myöten valmiiksi alkoi treenaaminenkin taas kummasti kiinnostaa.

Jösta teki kahden ruudun leikkiä, mikä meni hyvin. Mutta siinä vaiheessa kun olisi pitänyt tehdä EVL ruutua niin, että myös merkin tilalla on ruutu meni Jösta ihan sekaisin. Maalaispoika ymmärsi asian sitten valmiiksi vietyjen lelujen ja ohjaajan esimerkin avulla. Todennäköisesti se koko toko-aivo-kapasitetti tuli sitten kulutettua tähän tehtävään, koska ohjattu ei sujunut sitten ollenkaan.                                   Jöstalle on yksin treenatessa ihan turha viedä ohjatun kapuloita, koska silloin se tekee liikkeen aina ongelmitta. Ohjatun ongelma onkin juuri jumittuminen liikkurin viemiin kapuloihin, jolloin se ei enää osaa juosta merkille. Keksin syksyllä treenata tätä jumittumista heittelemällä palloja kapuloiden paikkojen suuntaan ja pyytämällä Jöstaa siinä välissä aina kiertämään merkin ja tällä treenillä ongelma poistui kokonaan. No opitusta ei sitten ollut enää mitään jäljellä... pallon heittelyt jatkukoot, huokaus. Lopuksi J teki idarin seisomista ja istumista peräkkäin muutamia toistoja. Tämäkin on kovin vaikeaa, koska J ei voi koskaan tietää mitä se ohjaaja oikein haluaa, vaan on aina yhtä hämmästynyt käskyn vaihtumisesta. Siis TÄH? No seuraaminen oli tosi kevyttä ja irtonaista, siitä iso plussa.

Sitten sainkin jo hakea mun tokomaisterin autosta päivää pelastamaan. On ne vaan kuin yö ja päivä. Vuk teki luoksetuloja, täydelliset stopit ja vauhti. Otan sen myös tokossa nykyään eteen, eikä vaihtaminen ole tuottanut ongelmia.  Tokossa käsky on tule ja pk:ssa tänne, joten osaa ennakoida stoppeja. Sitten tehtiin kahden ruudun leikkiä ja EVL ruutua, niin että merkin tilalla oli ruutu kuten Jöstallakin. Vukille tämä treeni oli läpihuutojuttu. Pari ohjattua, joissa merkille menossa on kyllä hiomista, noudot ok. Sitten idaria, vähän kaukoja ja yhden tunnarin etsintää..kaikki ok. Tein myös jonkun verran seuraamista nameilla, sekin Vukiksi ok. Lopussa pideltiin tunnarikapulaa eri asennoissa ja liikkeissä suussa, kun mielellään korjailee sen asentoa.

Vuk olisi valmis matkalle vaikka tänään...no istuminen ja tunnari on tietty aina jännityksen paikkoja. Jösta taas saa treenata vielä kovin kovin kovasti jos meinaa joskus valioitua. Mutta kuten olen ennenkin Jöstan kohdalla todennut, kaikki ei voi olla bilehileitä...eikä tarvitsekaan.

Lauantaina pääsin hurjan pitkästä aikaa kisaamaan Jöstalla ja suureksi ilokseni myös Hitillä. Hittiä en päässyt pakkasten takia etukäteen kokeilemaan, mutta Janita ohjeisti tarkasti miten toimia. Ohjausvalintoja helpottaa tietysti myös se, että Janitan koirat osaa ihan varmasti kaikki ne kuviot mitkä itsekin...kaikki kun ollaan made by Janita. No Hittiläisen kanssa tehtiin kolme aika kivaa ja ehjää rataa, joilla siis oli virheitä. Mutta viimeiseltä nollavoitto!! Tuollainen Hippa-Leena kelpaisi mullekin.

Jöstanen oli maailman kiltein koira kaikilla kolmella radalla. Ensimmäinen rata hajosi ihan naurettavaksi pelleilyksi, mutta syy oli mussa itsessäni. Seuraavat kaksi rataa tuntuivat todella hyviltä, mutta keskimäiseltä saatiin yksi kielto ja vikalta yksi hyppy väärin päin eli siis hylly. Mutta kun koira on noin hyvin kuulolla (ja menee sikalujaa), niin ei voi olla muuta kuin iloinen. Ilmeisesti meidän A on edelleen hengenvaarallinen (vaikea sanoa, kun en koskaan itse nää sitä), joten sitä pitää ruveta muokkaamaan jälleen johonkin suuntaan. Ehkäpä kokeilla pysäyttämistä tai jotain...

Torstaina suuntasin pakkasesta huolimatta hallille tekemään Jöstan kanssa nollatreeniä ja hieman keppien avokulmaa. 2 nollarataa onnistuivat hyvin numeroon 27 asti. Sen jälkeinen elämä piti kokeilla monella tavalla ja onnistuihan se lopulta kaikilla eri ohjausvalinnoilla, kunhan muisti käyttää ääntä tarpeeksi. Mutta olihan se ratakin jo entuudestaan meille tuttu.

Tiukat haltuunotot eivät tuottaneet ongelmaa ja Jösta oli muutenkin hienosti kuulolla. Keinulle pysähtyy, eikä liiku vaikka kuinka huitoisi, ellei kuule tule-käskyä. Hassua kun ei osaa odottaa sen olevan noin jämpti ja itse vainjatkaa ohjaamista eteenpäin, kunnes huomaa koiran seisovan edelleen kontaktilla. No ehkä se ei kisoissa ole kuitenkaan ongelma näin päin...

Avokulmat on edelleen vaikeita..se ei hoksaa vieläkään ideaa. Juttelin Anjan kanssa ja Anja kehotti laittamaan kepit pihalle pystyy tai ottamaan aina lenkille mukaan, jotta saisi tehtyä niitä toistoja useasti päivässä. Idea hyvä, toteutus vaikeaa. Mutta pitäisi sellaiset matkakepit varmaan kyllä hommata. Haluaisin muutenkin yrittää, josko J tajuaisi homman aloittamalla vain kahdella kepillä ja lisäämällä sitten kolmannen jne. Voisi sopia Jöstan ajattelumaailmaan.

Ja sitten Vukki kekkuli sai tehdä piiitkästä aikaa vähän sille räätälöityä jumppasarjaa, jonka päässä on PK-hyppy. Vähän sitten oltiinkin tärkeitä AGILITY-PK-KOIRIA että....     Korotin PK-hyppyä ehkä 80cm asti ja hyvin toimi.  Lopuksi palkkasin Vukin hyvin tehdystä työstä hurvittelemalla keppejä, kontakteja ja paria 65-hyppyä edestakaisin. Lujaa meni ja ääntä lähti. Kontaktit hyvin hanskassa tänään.

Tänään aamulla liikkui edelleen puhtaasti .

Kuluneen viikon aikana ollaan käyty erilaisilla kokoonpanoilla tekemässä agilityn tekniikkatreenia ja Jöstan osalta se tarkoittaa siis avoukulman treenaamista.
Kovasti sitä olen ennenkin treenannut, mutta koira ei ole muuttunut mihinkään suuntaan. Janita antoi vinkkiä miten jatkaa treeniä ja siten nyt sitten edetään.

Uutta vuotta vietimme tänä vuonna Paraisilla Virtojen perheen kanssa. Juhlat olivat hyvin eläimelliset ja kiihkeät, eikä paukettakaan puuttunut. Karak selviytyi ensimmäisestä uuden vuoden juhlinnastaan esimerkillisesti. Koiralauma näytti suorastaan nauttivan paukkeesta, ainoastaan Jösta näytti pitkää naamaa. Se kyllä syö, temppuilee, leikkii ja osallistuu kaikkeen tekemiseen paukkeessa, mutta tavallista passiivisemmin ja happamalla naamalla. Se ei tunnu ymmärtävän mitä juhlimista räiskeissä on ja mieluiten vetelisi vaikka sikeitä sohvalla. Sama vaikutus näkyy PK-tottiksessa. Se kyllä tekee työnsä, mutta ampuminen laskee sen työskentelymotivaatiota ja sitä kautta liikkeiden näyttävyyttä. Olen yrittänyt eri tavoin nostattaa sitä ja saada siihen sitä mukavaa hulluutta mikä Vukissa on helppo nostaa pintaan missä tahansa tilanteessa, mutta ei ole toiminut. Joten Jösta pitäkööt happaman naamansa niin kauan kun se kuitenkin osallistuu yleiseen juhlintaan. Kaikki ei voi olla bilehileitä.

Tässä juhlaseurueemme pikkuväki: Karak, Vilma, Jösta, Vuk, Otto, Pauli ja Heikki.

Kaunis Karak

Kalju Vuk

ei-enää-niin-hapan Jösta

Tänään opin tepastelemaan niin, että saan koiran lähelle käteen kiinni. Jösta on ollut ihan mahdoton saada tulemaan lähelle tai pyörimään tiiviisti ohjaajan ympärillä agilityssä. Ihasteltuani hetken Niinun pyörimistä Omien ja Jöstan kanssa selvisi syykin...minä en ole osannut tepastella oikein. Tuskin maltan odottaa että pääsen kokeilemaan tepastelua radalla ja muutenkin taidan ruveta palkitsemaan Jöstaa aina radan päätteeksi tepastelun kautta palkkaamalla.

Muuta järkevää ei Jösta sitten tehnytkään, mitä nyt otti matalalla puomilla vähän vauhdituksia lelulle.

Vuk taas yritti hypätä ja kääntyä yhtä aikaa 45 cm...tuloksetta. Ainut tapa kääntää se hypyllä on vekata. Vastakkaiselta puolelta vekkaus/niisto ei toimi juuri ollenkaan, vaan kekkuli hyppää mun selän taakse. Nyt sitten opetellaan vekkaamaan vastakkaiselta puolelta. Aluksi kokeilin vain kutsumalla käteen, mahdotonta. Sitten Janitan ohjeen mukaan laitoin pituuden tolpan vekkaus avuksi koiran puolelle, edelleen hyvin vaikeaa. Vuk ei halua tulla vekkaavaan lelukäteen vaan yrittää hypätä ohjauksen läpi joko selän taakse tai edestä. No tätä sitten treenataan seuraavat sata vuotta, koska Croft käännökset ovat Vukille fyysisesti mahdottomia.

Nyt koirat jää ainakin viikon huilille mun sairasloman takia. Seuraava viikko on pyhitetty syömiselle, nukkumiselle, tv-katselulle ja vetelehtimiselle