Tässä Miikun ottamia kuvia pennuista, jotka olosuhteet huomioiden ovat kyllä aivan loistavia. Kun lapsi itkee ja asettaa itsensä koko ajan kameran ja pentujen väliin, lavasteet sortuu 10 sekunnin välein ja kukaan pennuista ei halua tehdä yhteistyötä ja sähkötkään ei pelitä kunnolla...niin yksikin onnistunut otos on jo voitto sinällään :-)!

picasaweb.google.com/105925203296343095916/TrapinPennut21122011

Kiitokset Miikku kuvista, Ennistä, mun pakastimen täyttämisestä ja jälleen kerran 2011 vuoden hienoimmasta joulukortista!

Pari uuttaa ulkoiluvideota ja kaikki tulevat videot löydätte tästä linkistä: www.youtube.com/user/saunajaakko 

Kuviakin saadaan vielä toivottavasti, mutta kaverit ei oikein halua enää olla paikallaan ja kaikissa kuvissa näkyy yleensä vain häntä ja takapuoli, ellei sitten kuvaa nukkuvia pentuja.

Pennut kuitenkin viettävät pentumaista elämää. Meillä käy uusia ihmisiä joka päivä ja ulkoiluakin yritetään järjestää kuran ja sateen keskellä. Sosiaalistuminen taitaa tapahtua tämän pentueen kanssa enemmän kyläilemällä eri paikoissa sisätiloissa, kun kelit on pentujen kannalta näin mahdottomat. Ampumaankaan ei olla päästy vielä kertaakaan, kun aina vaan sataa ja on pimeää ja kylmää. Paukku cd on tietty soinut päivittäin, mutta eihän se ihan sama asia ole kuin oikea ampuminen.

Kynsiä on jo leikattu ja matolääkkeet saatu pari kertaa. Tällä viikolla pitäisi olla sirutus ja ell tarkastus. Ja ensi tiistaina on pentutestin vuoro...jänskää.

Videokuvaa pennuista täällä

Pennut ja Träps muuttivat sunnuntaina Paimioon, jossa tulevat asumaan luovutukseen asti. Kovasti pennut kehittyvät , kun tuntuvat menneen hurjasti eteenpäin kehityksessä jo näiden kolmen päivän aikana jonka ovat meillä viettäneet. Enää ei keittiö riitä, vaan reippaimmat kaverit tekevät tutkimusmatkoja jo olohuoneen puolelle asti. Ensimmäinen madotus on hoidettu ja pennut syövät kiinteää ruokaa jo useamman kerran päivässä.

Träps on kovin rento äiti ja imetyshetkinä pentulaatikosta löytyy Träpin ja pentujen lisäksi myös Uni-täti, joka nuolee ja viihdyttää pentuja hyvin innokkaana. Ainoastaan kissa ei ole tervetullut  pentulaatikkoon.

Alla olevasta linkistä löytyy kuvia Mariannen luona pidettyistä pentukutsuista. 

picasaweb.google.com/101676036461066605817/TrapJaPennut2122011#

Pennut täyttivät tänään kaksi viikkoa. Kaikki ovat avanneet silmänsä, osa jo vähän aiemmin ja osa paria päivää myöhemmin, Lotus on pennuista tällä hetkellä pienin ja Audi Jr. sekä Aston Martin isoimmat. Nyt kun silmät ovat auenneet, niin pennut ovat päässet jalkeille. Laatikosta kuuluu myös murinaa ja vähän haukkumistakin.

Pennut täyttivät tänään yhden viikon. Kaikki ovat kasvaneet tasaisesti ja ovat mukavasti pyöristyneet, eivät näytä enää ollenkaan niin ruipelolta, kuin viikko sitten :o) Träp hoitaa pentuja ihan hyvin, mutta ei oikein viihdy pentulaatikossa. Haluaisi selkeästi jotain äksöniä ja oli eilenkin kovin tyrmistyneen näköinen, kun hän ei päässyt treeneihin mukaan.

Pennut ovat välillä vähän turhan äänekkäitä (mun makuun, varsinkin kun yritän yöllä nukkua). Tuleekohan niista isonakin kovia pitämään ääntä?? Laatikosta kuuluu melkolailla tasaisesti jotain örinää ja marinaa. Ei siis mitään vinkumista. Russelit on kyllä pikkupentuina paljon hiljasempia. 3 päiväisestä lähtien pennuille on tehty Bio Sensor-ohjelmaa, mistä kukaan ei tunnu liiemmin tykkäävän, ainakin jokainen nostaa metakan viimeistään pää alaspäin-osiossa..

Pennut viihtyvät monesti erikseen, eikä niitä useinkaan nää samassa kasassa.

Tyttö Lamborghini

Tyttö Lexus (tricci-merkit alkaa jo selkeästi erottua)

Pojat Alfa Romeo ja Audi Jr.

Vasemmalla poika Aston Martin ja oikealla tyttö Lotus. Nyt näkyy hyvin Lotuksen noki-nenä :o)

Pennut täyttivät tänään jo hurjat 3 vuorokautta. Jaksan koko ajan hämmästellä miten erilaisia bortsu-pennut on verrattuna russelin pentuihin. Nämä menee pitkin pentulaatikkoa ja kiipeilevät jo nyt Träpin päällä sekä nukkuvat laatikon turvalaudoilla. Ne ovat kauhean pontevia ja välillä, kun jäävät hankalaan paikkaan Träpin ja laidan väliin, niin, niin vaan punkevat itsensä takaisin oikealle puolelle. Kuvaaminenkin oli tosi hankalaa, kun eivät ne pysyneet aseteltuina paikalla hetkeäkään..

Tytöt. Keskellä ensimmäisenä syntynyt, kaikista valkoisin pentu, Lamborghini. Vasemmalla Lotus. Sillä hauska kuono, kun siinä on toisella puolella mustaa, joka ulottuu ihan kuonon kärkeen. Näyttää kun se olisi sotkenut siihen nokea. Oikealla tummin tyttö Lexus, mun feivöriitti <3 Lexuksella on maailman söpöimmät takajalan tassut, kun niissä on vaan varpaat valkoiset.

Tytöt edelleen. Vasemmalla Lamborghini (huomaa hauskat valkoiset täplät pyllyn päällä). Keskellä Lotus ja oikealla Lexus.

Vielä tytöt. Etualalla Lamborghini. Takana vasemmalla Lexus ja oikealla Lotus.

Pojat. Etualalla Alfa Romeo. Hän on klassisesti värittynyt. Keskellä Aston Martin, joka syntyi ulos :o) Träp oli käymässä pissillä ja samalla pullautti pennun pihalle. Takana tummin pentu Audi Jr. Hänellä on ihan musta naama ja valkoinen kauluskin on vaan toisella puolella kaulaa. Takajalat on yhtä söpöt maalipurkkiin kastetut, kuten Lexuksellakin. Audi on kaikista isoin, joten siitä tulee varmaan isi-kopio Audi Jr.

Pojat. Takana Aston Martin. Edessä vasemmalla Audi Jr. ja oikealla Alfa Romeo.

Tässä vielä veljekset Audi Jr. ja Alfa Romeo.

Marianne :o)

Pennut olivat tänään mukana töissä ja saivat hurjan määrän sosiaalistusta yhdellä kertaa. Pentujen ulkouilu osuin samaan aikaan vanhusten ulkoilutushetken kanssa ja pennut pääsivät ilostuttamaan mummoja kiertämällä sylistä syliin jakamassa pentuterapiaa. Sen jälkeen vuorossa oli perheneuvolan tädit ja kapenen ihanat piitkät käytävät, joilla oli jännä rallittaa menemään. Ja voin kertoa että oli väsynyttä porukkaa autossa työpäivän päätteeksi.

Ensimmäistä kertaa pennut ovat huomanneet kanat ja seurailevat niiden tekemisiä. Välillä hiukan kulkevat perässä.... eli paimentavat :-). Useimmiten kuitenkin kanojen ruoka kiinnostaa itse kanoja enemmän.

Ne on jo tosi aikuisia, ulkoilevat ja repivät vaatteita tosi tomerasti. Muuta ei tässä vaiheessa vielä tarvitsekaan osata.

Mustavalkoinen uros erottuu porukasta tällä hetkellä rohkeimpana, joka mennä viipottaa ilman pelon häivää pitkin pihaa, mutta toisaalta on myös kontaktihakuisin koko porukasta...aivan ihku.

Trikkinarttu on hieman rauhallisempi ja harkitsevampi kuin muut juuri nyt. Kiltti pentu.

Trikkiuros on hyvin tasainen ja porukan keskiverto joka asiassa.

Mustavalkoinen narttu on kovaäänisin ja rajuotteisin, mutta hakeutuu mielellään syliin varsinkin ulkosalla.

...taitaa olla trikkinartussa valokuvamallin vikaa, kun huomaamatta kaikki kuvat tuli otettua siitä. Muut pennut on trikkinarttua paljon kontaktihakuisempia ja toimeliaampia tällä hetkellä, mutta jotenkin se onnistui saamaan itsensä jokaiseen kuvaan??

Ihan jo koiran näköinen pentu:

Joku yrittää matkia äitiä:

Aina on sopiva hetki pienelle leikille, myös imettäessä:

Pennut täyttivät tänään 16 vrk ja saivat viimeisen Bio Sensor käsittelynsä. Pääasiassa pennut ovat ottaneet käsittelyt vastaan hyvin rentoina, paitsi trikkinarttu, jonka mielestä erilaiset asennot ja kääntelyt sylissä on vihonviimeistä ajanvietettä.

Ensimmäisen matolääkityksensä pennut saivat torstaina ja kynnetkin on koko porukalta leikattu jo kahteen kertaan. Lyhyillä valveillaoloaikoinaan pennut leikkivät ja murisevat keskenään, repivät äitiään hännästä ja yrittävät ottaa kontaktia pentulaatikon ulkopuolella istuviin ihmisiin. Pääasiassa ne kuitenkin vain nukkuvat, syövät  ja kuuntelevat radio Energyä.

2 viikon iässä pentujen  painot olivat:  trikki narttu 1130, mustavalkoinen narttu 1140, trikki uros 1080 ja  mustavalkoinen uros 1210.

Trikki uros, temperamenttinen pikkumies, joka osaa heiluttaa jo häntäänsä.

Mustavalkoinen uros, symppis ja rento kaveri. Porukan pitkärunkoisin ja koipisin tällä hetkellä.

Trikkinarttu, neiti känkkäränkkä. Kieli aina ulkona suusta, niin kuin äipälläkin.

Mustavalkoinen narttu, varsinaisen rento tyttö:

...nimittäin kamerasta. Trikkinartun silmät aukesivat maanantaina ja se alkoi samantien kävelemään, muut tulivat perässä tiistaina. Valitettavasti kamera jaksoi räpsäistä kuvat vain tytöistä, kun pentuja väsytty ja silmät eivät millään konstilla halunneet pysyä auki enää tähän aikaan illasta.

Yksi tosin näyttää perineen äitinsä linssiludegeenit :-).

Pennut ovat nyt huimat puolitoista viikkoa vanhoja ja kun oikein tarkasti katsoo, niin ainakin yhdellä pennuista on yksi silmä aukeamassa ja kaikki melkein jo kävelevätkin ;-). Pennut hengailevat edelleen vain pentulaatikossa, satunnaisten vierailijoiden sylissä ja tietysti valokuvamalleina. Niiden äiti sen sijaan hengailee aktiivisesti pihalla, lumen alta paljastuneella aksakentällä, kanalassa ja lenkeillä, mutta käy välillä imettämässä ja hoitamassa pentunsa.

Koska pentujen elämä on vielä kovin rauhallista on niille tehty päivittäin Bio Sensor -ohjelmaa, jonka pitäisi kehittää niiden hermostoa, vastustuskykyä...ja vaikka mitä. Ohjelma tehdään kerran päivässä 3-16 päivän ikäisille pennuille. Kutakin ärsykettä annetaan 3-5 sekunnin ajan.

1. Pidä pentua pää ylöspäin.

2. Pidä pentua pää alaspäin.

3. Pidä pentua selällään.

4. Kutita pennun anturoita vanupuikolla.

5. Aseta pentu makaamaan jääkaappikylmän märän pyyhkeen päälle.

Jos ei ohjelmasta muuta hyötyä ole, niin ainakin pentujen luonne- ja temperamenttieroja on mielenkiintoista seurata niiden reagoidessa ärsykkeisiin.

Trikki uros, pentueen pienin:

Mustavalkoinen uros, joka niin kovasti muistuttaa isoveljeään Kiriä saman ikäisenä:

Trikki narttu, se joka marisee:

Mustavalkoinen narttu, "jättiläinen" kääpiöiden joukossa. Vierailee tiheinpään maitobaarissa:

Kaikki yhdessä vasemmalta lukien trikki uros, trikki narttu, mv uros ja mv narttu:

Vukin pennut syntyivät torstaina iltapäivällä 31.3. sektion avulla. Neljä reipasta pentua, 2 poikaa ja 2 tyttöä. Pennut ryhtyivät imemään heti nisille päästyään hyvin tomerasti, vaikka äippä veteli vielä sikeitä. Kotiin päästyämme Vuk hoiperteli horjuvin jaloin pissalle ja sisään pentulaatikolle, jossa se tokkuraisesta olostaan huolimatta suorastaan riemastui löydettyään vihdoinkin pentunsa. Vuk asetteli ne heti suurella tarmolla nisille, nuoli ne huolellisesti läpi ja sammui takaisin täysin tiedottomaan tilaan.

Vuk oli kuitenkin ilmeisen kipeä sektion jäljiltä ja viisi päivää menikin sitten sen kanssa valvoessa pentulaatikon äärellä. Vuk oli hermostunut ja jokainen pienikin pennun vingahdus sai sen huolestuneeksi.  Joten ainut keino saada Vuk pysymään rauhallisena ja tyytyväisenä oli istua tai nukkua sen kanssa pentulaatikossa.  Joten viisi vuorokautta meni valvoessa ja zombiena vaeltaessa. Nauroinkin, että tämä vastaa ihan vauvan saamista yövalvomiseen ja stresseineen, mutta sillä erotuksella, ettei kukaan oleta vastasyntyneen äidin käyvän vielä töissä tämän kaiken päälle :-). Onneksi Pete oli kotona pävät, niin ei tarvinnut tehdä sen ihmeellisempiä järjestelyjä työpäivien ajaksi.

Nyt takana on kuitenkin jo kaksi hyvin nukuttua yötä ja Vuk palannut normaaliksi rennoksi itsekseen. Pennut se hoitaa hyvin, mutta mielellään myös käy meidän kanssa lenkeillä, paimentaa kanoja ja tipuja ja myös treenaisi tokoa...jos joku sitä vain sen kanssa suostuisi tekemään. Nyt on siis aikaa ottaa kuvia ja esitellä pikkuisia myös ulkomaailmalle.

Syntymäjärjestystä ei tietenkään sektion takia ole ja ihan sitä syntymäpainoakaan ei saatu eläinlääkärissä punnittua, mutta ensimmäisen päivän painot kuitenkin saatiin punnittua illalla kotona.

                       Trikki narttu            MV narttu                  Trikki uros                MV uros

syntymä             380                           440                              360                          420

1 viikko               760                          780                               700                         730

Trikki narttu:

Mustavalkoinen narttu:

Trikki uros:

Mustavalkoinen uros:

 Tytöt köllii yhdessä:

Vuk ja lapset:

Vuk meinaa että iltapesu on vielä kesken:

Ja lopuksi vielä onnellisen linssilude äidin poseeraus imetyksen lomassa:

Kirittäjä söpönä:

Träp nauttii talvipäivästä ja Mariannen lapasesta:

Kävin töiden jälkeen kiertämässä koirien kanssa Haunisten altaan. Oli ihanan aurinkoinan ilma ja lunta oli joka puolella. Ensin metsään ajellessa ohitin kaksi naista ja rotweilereineen. En meinennut päästä autolla ohi, kun molempien koirat hyppivät tielle ja näyttivät muutenkin kovin vaikeasti hallittavilta. Jäin miettimään millaista elämä on kivitalon kokoisen koiran kanssa, jolle auton ohitus maantiellä on jo haaste. Samainen nelikko tuli minua myös myöhemmin vastaan metsässä ja jo hyvissä ajoin näin kun naiset keräsivät koiriaan tiukemmin hihnaan ja yrittivät syöttää nameja ja väistivät pitkälle metsän puolelle meitä karkuun. Varmaan hurjan rentouttavaa ja iloista lenkkeillä tuollaisten koirien kanssa.

Lenkin jälkeen tein Vukin kanssa seuraamista. Aloitin kentän laidalla seisoskelulla ja otin kaikki siirtymisetkin paikasta toiseen seuruuttamalla, mikä toimi hyvin. Ensin oli taas vaikea saada kiinni omista kriteereistä, mutta selvitettyäni asian itselleni seuraaminen sujui ihan leikiten. Vein välissä Vukin autoon, hain kapulan ja kävin viemässä kaksi lelua kentän laidelle eteenlähetystä varten.  Tein kaikki noudot (hyppy 70cm) jotka menivät moitteettomasti, tosin hyppynoudossa taisi pyörittää kapulaa suussa. Noutojen jälkeen kävimme sitten eteenmenon kimppuun. Ja yllätys yllätys, Vuk olikin aikas hyvä. Se kyllä edisti hieman, mutta todella minimaalisesti verrattuna viime treeneihin tai viime kesän suorituksiin. Päätin kuitenkin pitää nollalinjan ja siinä meni kyllä hetki että saatiin kolme onnistunutta lähetystä. Ensimmäisen ja viimeisen lähetyksen päästin lelulle ja keskimmimmäisellä lähetyksellä huusin sen maahan, minkä Vuk teki ihan loistavasti. Kävelin sen luokse ja palkkasin leikkimällä. Sitten loppuun pientä riehumista palkaksi.

Sitten Mr J, joka olikin sitten hetsannut itsensä niin kuumaksi autossa, ettei kyennyt tekemään aikomaani idaria ollenkaan...piippasi ja tarjosi vain istumista. Mietin hetken mitä tehdä ja kaivoin sitten nakit taskusta rupesin ottamaan kaukoja melko läheltä, heitellen nakkeja palkaksi, hiljalleen matkaa pidentämällä. Teki täsmällisesti, välillä piti muistuttaa peruuttamisesta pprr-käskyllä, muuten loistava.

Tämän nollauksen jälkeen Jösta pelittikin sitten loistavasti.  Idari meni tosi hyvin. Seuraaminen nameilla myös hyvää. Vasemmalle kääntymisissä sanon nykyään -tässä-, jolloin tekee oikein tiiviin ja kauniin käännöksen...pitää vaan jossain vaiheessa häivyttää tuo käsky pois, käännös itsessään on täydellinen. Ruutu kaikilta osin täydellisesti. Kerran suorapalkalle ja kerran kokonaan kisamaisesti. Lopuksi luoksetuloja takalelulla, jotka myös tosi hyviä. Mitä sitä enää voisi toivoa?...täydellisen paikalla istumisen.

Nyt alan taas hiljalleen ottamaan tunnarin mukaan treenikuvioon, joten lopuksi molemmat koirat etsivät kaksi lumeen piilotettua tunnarikapulaa. Molemmat tekivät pitkään ja hartaasti töitä, mutta lopulta se oma löytyi. Vukilla vielä extrahäiriönä 10m päässä idioottina haukkuva sakemannin pentu...vähän kyllä ahdisti. Miksiköhän mun molemmilla koirilla on löysä ote kapulasta ja se myös putoilee usein luovutuksessa???

Nyt on treenattu pari aksatreeniä edellisen flärpätys treenin jälkeen ja nyt mulla on sitten ylikuuliainen koira, joka ei anna enää mitään mun virheitä anteeksi.  Kulkee hitaasti ja on varovainen. No tämäkös on mua siepannut...mutta tänään sitten vihdoin "pienellä avustuksella" ymmärsin, että nyt kun se koira tottelee mun jokaista liikettä, mun pitää ruveta uudelleen opettamaan sitä siihen mitä siltä haluan.

Eli nyt tehdään vain lyhyitä pätkiä ja palkataan kun lukee mun ohjausta kunnolla ja on kuulolla. Eli jos vedän Jöstan itse pois hypyltä, mun pitää se palkata, koska se on silloin mua kuunnellut oikein.  Projektinimi: Jöstan uusi sisäänajo.

Jos asennoidun kouluttamaan koiraa, enkä siis harjoittele omaa ohjaamista, niin pystyn pitämään myös oman mielen positiivisena. Vaikea osuus on opetella ohjaamaan tarkasti, koska sellaista ei Jöstan ja mun aksaan ole kuulunut ikinä...

Lukka 6kk:

Ja Senna:

Torstaina lenkillä otin koirien kanssa pikatreenit yhdessä tienristeyksessä. Vukkilainen otti kaukokäskyjä, jotka toimivat kuin kello. Toki se siirtyy aina sen oman 10-15cm eteenpäin, mutta sillä ei meidän tavoitteissa ole merkitystä. Ja sitten oli päättänyt ottaa palauttavaa ja runsaspalkkaista seuraamista ketjukaulaimessa. Ja kuten oletinkin edellisen eteenlähetystreenin jälkeen, niin vaikeaa oli. Se Vukkilainen kunon on vielä niin ohjaajakestävä ja kiihkeä, että sitä pitää ihan oikesti nappasta siitä kaulaimesta, eikä pelkkä pelottelu riitä. Jokunen hetki siinä siten pyörittiin, mutta uskoihan se sitten, että mullakin voi olla vaatimuksia ja pääsin myös palkkailemaan sitä upeasta seuraaamisesta.

Jösta aloitti myös kaukoilla...jotka oli sitten niin vaikeita, että piti laittaa se välillä jäähylle ja näyttää Vukin kanssa mitä kaukokäskyissä tehdään. No jäähyt toimiin aina hyvin J:llä ja sen jälkeen kaukot oli sikamakeat. Lopuksi otettiin pelkkää makuulta peruuttamista, koska seisomaannousu tekniikka on hiukan vääristynyt. Sitten otin luoksetuloja eteen, jossa Jösta sukelsi täydestä vauhdista aina mun pitkän untuvatakin helman alle, eikä siis saanut katsekontaktia...vähän huono treenitakiksi. Muuten meni eteenistumiset oikein turvallisesti ja Jösta osasi jo hake leuan alla olevaa leluakin.

Lopuksi J teki vielä idaria, joka oli TÄYDELLINEN. Juteltuani meidän idari ongelmasta Elinan ja Lentsun kanssa ja yhdistettyäni molempien neuvot, Jösta on kaikilla treenikerroilla tehnyt yhteensä vain yhden asentovirheen ja muuten koko liike on mennyt aina oikein. Tällä kertaa uskalsin olla jopa kehumatta, mutta korvasin ne ruhtinaallisella palkalla kierroksen kävelyn jälkeen. Miten mun luupää-agility-Jösta voikin olla niin hieno tokokoirana?